Vadelma

Vadelma (Rubus idaeus) eli vaarain, vaapukka tai vattu on hyönteispölytteinen, monivuotinen vatukoihin kuuluva puolipensas. Sillä on kaksivuotiset, piikikkäät, toisena vuonna kukkivat versot. On olemassa myös viljelty syysvadelmalajike, joka tuottaa satoa ensimmäisen vuoden versoihin.

Ravintona

Vadelmissa eli vadelmapensaan marjoissa on kohtalaisen paljon hedelmähappoja, sokereita on runsaasti varsinkin aurinkoisina kesinä. Kivennäis- ja hivenaineista vadelmassa on runsaasti etenkin magnesiumia ja mangaania. Vadelmat ovat hyviä tuoreeltaan käytettynä sekä mehuina ja hilloina.

Niistä valmistetaan myös siirappia, viinejä, liköörejä ja viinietikkaa. Makeisissa ja kosmeettisissakin tuotteissa käytetään vadelmia. Vadelman lehdistä voi tehdä teetä, ja niitä voi kerätä jo nuppuisina keväällä salaattien sekaan ja ruokien koristeeksi. Myös nuoria kuivattuja kevätversoja voi hyödyntää.

Teenä lehtiä käytetään joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus sopii erittäin hyvin vadelmalle ja tuo esille uusia aromeja. Lehdissä on C-vitamiinia 400 mg per 100 g, venäläisissä tutkimuksissa jopa kaksinkertaisesti tämä määrä. Lehtiä voi kerätä ensimmäisen vuoden versoista koko kesän mutta toisen vuoden versoista viimeistään kukinnan aikana.

Ulkonäkö ja koko

Vadelmapensas voi kasvaa noin kaksi metriä korkeaksi. Vadelman varsi on yleensä piikikäs. Sen vihreät lehdet ovat sahalaitaisia. Vadelman kukka kasvaa noin yhden senttimetrin kokoiseksi ja on normaalisti vihertävänvalkoinen. Itse marja on väriltään kypsänä tummanpunainen.

Levinneisyys

Tyypillisiä vadelman kasvupaikkoja luonnossa ovat hakkuuaukeat ja ojan vierustat. Vadelmaa kasvaa myös kallioilla ja typpipitoisilla alueilla. Se ei kuitenkaan kestä puiden kanssa kilpailua vaan katoaa metsän varttuessa. Vadelma on yleinen koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä se on harvinainen.

Tuholaisia

Vadelmalla on myös monia vihollisia joista tunnetuimmat listattuna tässä alla. Mikäli kasvatat itse vadelmia kotipihallasi tai vaikka mökillä niin varmista ettei tuholaiset pääse tuhoamaan hyvää satoasi.

Vattukoi (Lampronia rubiella)
Vattukuoriainen (Byturus tomentosus)
Vattukärpänen (Pegomya rubivora)
Vattukärsäkäs (Anthonomus rubi)
Vatunvarsisääski (Thomasiniana theobaldi)